Suomi-Unkari Seuran pitkäaikainen vaikuttaja ja Suomi-Unkari -lehden pitkäaikainen kirjoittaja on poissa.
Hannu Launonen (22.5.1941 – 24.5.2022) oli Unkarin kirjallisuuden tutkija ja suomentaja. Hän on julkaissut kirjallisuudentutkimuksen alalta väitöskirjan vuonna 1984. Helsingin yliopiston Unkarin kirjallisuuden dosenttina hän toimi vuodesta 1989.
Hannu Launonen julkaisi tutkielmia ja suomennoksia unkarilaisesta runoudesta ja proosasta 1970-luvulta lähtien. Hän teki Unkarin kirjallisuutta tunnetuksi myös lehdissä, aikakauskirjoissa ja radio-ohjelmissa.
Hänelle myönnettiin muun muassa Mikael Agricola -palkinto, valtion kääntäjäpalkinto sekä Yleisradion Tanssiva karhu -kääntäjäpalkinto. Hänet kutsuttiin Unkarin Kirjailijaliiton erityisjäseneksi vuonna 1991.
Suomalaiset ovat voineet tutustua Hannu Launosen käännösten kautta unkarilaiseen runouteen, proosaan ja kuunnelmiin. Jana on pitkä: suomennokset ulottuvat esimerkiksi 1500-luvun kansanrunoista 1900-luvun novelleihin ja keskeisten runoilijoiden – myös Transilvanian unkarilaisten – teksteihin ja nykyprosaistien huippuihin Péter Esterháziin ja Péter Nádasiin.
Uusimmat työt ovat viime syksynä ilmestyneet ’Yhteisessä sateessa. Kuusi unkarilaista runoilijaa’ -antologia yhdessä Béla Jávorszkyn kanssa ja Péter Nádasin ’Muistelmien kirja’ yhdessä Juhani Huotarin kanssa.
Hannu Launonen toimi aktiivisesti Suomi-Unkari Seurassa vuodesta 1971 alkaen. Hän veti sen kirjallisuuspiiriä ja ollut Suomi-Unkari-lehden toimitusneuvoston jäsen koko nykymuotoisen lehden ilmestymisajan eli vuodesta 1981.
István Rácz -palkinnon myönnettiin hänelle vuonna 2007.
Osanottomme omaisille.